Joulukuusen etsintä

Joulukuun alussa lähdin isäni kanssa metsään tutkailemaan joulukuusitarjontaa. Joulukuusen etsintä on kuulunut joulunaluspuuhiin jo vuosikymmeniä mutta itse en ole päässyt vuosiin mukaan. Perinteisesti pappani on jo pitkin syksyä koulunnut metsää ja merkinnyt sopivia puita, joista sitten voi joulun alla valita tai etsiä itse vielä paremmin. Viimeisenä viikonloppuna ennen joulua kuusi on sitten haettu kotiin.

Tällä kertaa etsimme kuusta neljään eri taloon ja vaatimukset olivat erilaisia. Mummolaan saa olla isompi kuusi, siskolleni pikkukuusi, vanhemmillani ei haittaa, vaikka kuusi on hieman toispuoleinen ja veljelleni riittää ihan peruskuusi. Minä taas vietän jouluni muitten patojen äärellä, joten omaa en tarvitse. Kuusiahan riitti ja edellisvuosina merkittyjäkin tuli useampi vastaan. Isäni kulki edellä ja minä perässä kameran kanssa.

Sinisellä nauhalla on pitkin syksyä merkitty mahdollisia joulukuusia.

Tässä lienee tulevia joulukuusia.

Kävisikö joku näistä?

Latva olisi kuulemma hyvä.

Jäätyneet mustikat. Ihan kaikkea ei marjanpoimijat ole repineet metsästä...

Puolukoitakin löytyi vielä.

Paljon oli myrskyssä kaatuneita puita. Tämä oli yksi suurimmista.

Tältä kaatunut puu näytti toiselta puolelta. Aika pinnalla on kallioinen maaperä.

Kaatuneita puita. Paljon olisi isäni mukaan siis metsähommia tiedossa.

Tässä on kuvattuna aika ennen maantietä. Hieman on vanha kulkutie kasvanut jo umpeen.

Muurahaisten asumus. Kokoa keolla oli n. 1,5 metriä. Kyllä siellä luulisi tilaa riittävän murkuille.

Ei ollut vielä puro jäässä joulukuun alussa.