Suomen suurin johtajuusfestari metsässä

Menneenä viikonloppuna osallistuin Suomen Partiolaisten järjestämään tapahtumaan Hämeenlinnan Lammin Evolla. Kyseessä oli Suomen suurin johtajuusfestari ja se järjestettiin missäs muuallakaan kuin metsässä. Tapahtumaan osallistui n. 1600 aikuista, jotka kaikki majoittautuivat ja elivät viikonlopun Evon maisemissa. Hyvin onnistui!

Näin Evon leirialueesta kertoo luontoon.fi:

"Evon leirialueella on mahdollista järjestää kerralla jopa 10 000 hengen suurleiri tai yhtä aikaa neljä pienempää, alle 100 henkilön leiriä. Evon laaja tieverkosto sekä leirialueen vesi- ja viemäriverkostot sekä suurleireille tarkoitetut sähkö- ja internetverkot takaavat toimivat ja nykyaikaiset olosuhteet piiri- ja suurleireille.
Leirialue sijoittuu Pitkänniemenjärven ja Ylisen Rautjärven väliin. Maasto on vaihtelevaa ja helppokulkuista harvaa männikköä. Leirialueen jakaa kahtia 0,5 km:n mittainen entinen lentokenttä.
Nykyisen pysyvän leirialueen ovat suunnitelleet ja toteuttaneet Metsähallitus ja Suomen Partiolaiset ry. yhteistyönä. Kesäisen leirisesongin ulkopuolella alue palvelee myös muita retkeilyalueella kävijöitä."

Ensimmäisen suurleirin Finnjambore Kilkkeen Suomen Partiolaiset järjestivät Evolla 2010. Itse olen leireillyt Evolla myös kansainvälisen Roverway-leirin merkeissä 2012 ja nyt Johtajatulilla. Näiden lisäksi alueella on järjestetty partion piirileirejä. Seuraavan kerran Evo kokoaa partiolaiset yhteen, kun ensi kesänä järjestetään seuraava suurleiri Roihu, johon osallistujia odotetaan yli 10 000. Mikä parasta, leirille voivat tulla mukaan myös ei-partiolaiset!

Lopuksi haluankin kuvien muodossa esitellä omasta mielestäni hienoimpia leirirakennelmia, joita olen nähnyt eri partioleireillä. Partio tarjoaa oivan mahdollisuuden kokea luonto niin perinteisesti kuin myös modernilla twistillä!

Yleensä partioleireillä yövymme joko puolijoukkueteltoissa tai nigereissa. Joskus tapahtumissa käytetään myös kupolitelttoja. Aina ei tarvitse olla edes maan tasalla...

Puolijoukkueteltta pressulla kuorrutettuna

Kupoliteltta

Nigerteltta

Etenkin suuremmilla leireillä rakennetaan myös erilaisia portteja, joista tunnistaa esimerkiksi oman alaleirinsä. Iso leiri jaetaan useampaan alaleiriin ja alaleirit jakautuvat useisiin savuihin. Lisäksi rakennetaan ohjelma-alueita ja lavoja, kahviloita ja savujen portteja.

Leirikahvila

Kunnon lavakin löytyy ohjelmia varten.

Leirill täytyy myös syödä. Vielä kymmenenkin vuotta sitten suurleireillä tehtiin itse omat ruuat mutta nyt säädökset ovat tiukentuneet ja hygieniasyistä ruoka tehdään isoissa keittiöissä ja kuljetetaan alaleireihin. Pienemmillä leireillä kokataan vielä perinteisempään tapaan.

Tyypillinen ruokailukatos

Leirielämään kuuluu myös iltanuotio. Tässä pari vaihtoehtoa.

Tässä nuotia haluttiin rakentaa veden päälle.

Kuva on epätarkka mutta idea oli, että tuli ammuttiin vaijeria pitkin nuotioon. Vasemmalla näet tulen ja kyllähän se nuotio vain syttyi. Hieno näky!

Ja koska leireillä taudit leviää kuin kulovalkea, muistathan pestä kätesi!

Lajintuntemus vol 1

Kesän aikana tein aineenhallinnan osalta digitaalisen lajikansion. Päätarkoitukseni oli kuvata kasveja mutta mahdollisuuksien mukaan myös muuta. Sainkin kuvattua joitain ötököitäkin ja lintuja. Lajien tunnistusta harjoittelin kirjojen ja netin avustuksella. Kuvasin lähinnä itselleni ennestään tuntemattomia kasveja mutta myös muutaman tutun kasvin, joilla oli helppo harjoitella tunnistamista ja esimerkiksi netissä sitä, millaisilla tuntomerkeillä kasvi löytyy.

Nyt julkaisenkin kerran kuussa jouluun asti otteita kuvaamistani lajeista. Suurin osa kuvista on otettu puhelimen kameralla eli laatu ei ole aina paras mahdollinen.

Tunnistatko sinä näitä lajeja? Tässä ensimmäisenä muutamia sinisiä kasveja.

Retki Suomenlinnaan

Kesällä teimme retken Suomenlinnaan avopuolisoni kanssa. Meistä kumpikaan ei ollut aiemmin siellä käynyt eli nyt oli jo korkea aika kyseiselle vierailulle. Matka taittui laivalla, joten kulku on helppoa.

Paikkana Suomenlinna on upea ja väkisinkin siellä herää pohtimaan, kuinka siellä on ennen eletty. Toisaalta alueella on edelleen myös yksityisasuntoja eli se ei ole pelkkä museoalue. Asuinympäristönä alue on todella erilainen kuin esimerkiksi kaupunki tai esikaupunkialue. Liikkuminen esimerkiksi mantereelle pitää suunnitella erilailla tai kauppareissut miettiä tarkemmin. Miljöönä Suomenlinna on ehdottomasta kaunis ja ainutlaatuinen.

Tässä kuvattuna muutamia rakennuksia.

Tässä maisemaa:

 

Muistomerkki 1918-1919

Muutamia kasveja:

Mikä maisemapelto?

Tohlopinjärvi on kaunis ympäristö järvineen ja sen ympäri kiertääkin yksi Tampereen luontopoluista. Pari vuotta järveä kiertäneenä minua usein ihmetytti isompi "peltoalue" reitin varrella. Pari vuotta sitten kesällä pelto oli täynnä auringonkukkia ja viime kesänä paikalla oli todella kaunis kukkaketo. Tänä kesänä pellon reunassa oli kyltti, joka kertoi kyseessä olevan maisemapelto, jossa on kiertoviljely. Pellot ja niityt ovat luonnon monimuotoisuuden ja maiseman kannalta tärkeitä ja tämän takia Tampereellakin uudistetaan hoitoa. Tänä vuonna vuorossa ovat auringonkukka, hunajakukka ja myös hernettä löytyy pellon reunalta. Hatunnosto kerrankin kaupungille, sillä maisemapelto ja siitä huolehtiminen on upea juttu!

Pelto iltahämärässä

Pellon kasveja

Hunajakukka

Auringonkukan alku

Lisää tulevia auringonkukkia

Maistettu on herneitä ja hyviä olivat.

Joutsen näkyvissä!

Tohlopinjärven ympäristössä kulkee mukava lenkkireitti ja toissailtana bongasin upean näyn pitkästä aikaa järvellä, joutsenen. Tavatonta tämä ei ole, sillä aiempina kesinäkin on joutsenia järvellä ollut ja pari vuotta sitten jopa kokonainen joutsenperhe. Tällä kertaa sain todistaa, kuinka joutsen oikein hankkii ravintoa.